Kaava : Raili Myntti "Pehmeitä leluja"
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Tiesi ommelleensa chenilleä.
Aivan hirveästi tulee pöperöä, pahempaa vielä kuin froteesta.
Aivan hirveästi tulee pöperöä, pahempaa vielä kuin froteesta.
Pakko oli tehdä kettu kerralla valmiiksi, että sai siivota sotkun.
Samanlainen kerros nöyhtää oli vielä lattialla kuin sylissä.
Ompelen koneilla keittiön ruokapöydällä ja pöydällä on aina joku kangasliina.
Kerran kävi niin että ompelin myöskin pöytäliinan liepeen ompelutyöhön mukaan, kun oikein huristelin menemään !
Ompelen koneilla keittiön ruokapöydällä ja pöydällä on aina joku kangasliina.
Kerran kävi niin että ompelin myöskin pöytäliinan liepeen ompelutyöhön mukaan, kun oikein huristelin menemään !
.jpg)
18 kommenttia:
Ihana kettu! Mulla oli muuten samanmoinen lapsena, se tais olla niin mieluisa, että ei selvinny kyl aikuisuuteen saakka... :)
Voi miten suloinen kettu! Todella hyvin sopivat värit ja materiaalit tuohon.
Kylläpä on hurmaava Repolainen!
Tosi söpö kettu!!!
Symppis Repolainen :)
Ihana kettu! Hienoja muutoinkin kaikki käsityösi <3 Ps. arvonta blogissani.
Aivan ihastuttavan ja pehmoisen halittavan näköinen!
Suloinen kettu. Ihan mahtava :) "rapatessa roiskuu" ;D
Todella ihana!!!
Tässä taas yks kaava joka täytynee hankkia!
(kunhan sais ensin sen sammakon tehtyä ;) )
Sympaattinen halikettu :) Mie ompelin kerran oman paidanhelmani johonkin työhön kiinni...
Huippusuloinen kettu ja tosiaan aika halittavan oloinen!
Tuos kirjas on monta kivaa elukkaa, arvoin että teenkö tään vai koiranpennun nyt. Aiemminhan tein jo mäyräkoiran.
Tosi sympaattinen! :)
Onpa se ihanan pehmeän halittavan näkönen!
Aivan ihana kettu! <3
Olen tehnyt joskus 80-luvulla teini-ikäisenä tuosta kirjasta pehmoja, joista ylpeydenaiheeni, lurppakorvainen koira koki karmaisevan lopun.
Tein hartaudella ison lurppakorvakoiran toffeenruskeasta vakosametista ja muistan, että se oli seiskaluokkalaiselle aikamoinen urakka, koska koirassa oli todella monta osaa. Laitoin koiran korviin, tassuihin ja häntään painoksi riisillä täytetyt pussit ja ompelin vanhat napit silmiksi ja kuonoksi.
Aikojen kuluessa ja kasvaessani ulos pehmoleluista, koira joutui vanhallevintille säilytykseen.
Vuosia sitten, esikoisen ollessa pieni, muistin koiran ja kävin huhuilemassa sitä vintillä. Hiiret olivat kuitenkin löytäneet sen ensin. Tyytyväisinä talven muonituslöytöön, ne olivat jyrsineet tiensä riisipusseille ja syöneet riisit parempiin suihin. Koira oli auttamattomasti piloilla. Silti jätin sen vartioimaan vinttiä, sillä en raaskinut heittää tuota symppistä lurppakorvaa roskiinkaan.
Oi joi, meillä kävi samoin vintillä olleille osto pehmoleluille.
Kelpasi ilman riisiäkin.
Voi, että on ihana! Ja tuossa kirjassa muitakin kivoja kaavoja. Oon koittanut metsästää tuota kirjaa itselleni, mutta en oo sitä löytänyt. Tuskin kukaan siitä haluaa luopua..? Kunpa sais edes kopioitua..
Lähetä kommentti