Kaava samasta lehdestä kuin edellisen postauksen tunika.
Löytyy etu- ja takakaarroketta, pintuck-laskosta, vetoketjua, vyölenkkiä... Ehkä haastavin työ tähän mennessä. Ainakin paperilla.
Mutta ei tässä mitään vaikeaa kohtaa eteen tullut.
Pääntie näytti ja olikin ensin ihan lörppö, mutta silityksellä saa näemmä ihmeitä aikaan. Olin jo virittelemässä siihen kuminauhaakin.
Kankaana on neulosmaista hyvin laskeutuvaa verhokangasta.
Ottobren kaava oli taasen "aika ihmeellinen", liian iso tunikasta tuli.
Vetoketju takana on ihan turha kun mekko hulahtaa muutenkin päälle.
Mutta pienempänä haluan vielä kokeilla uudestaan, ja erityyppisestä kankaasta.
Enkä ole ihan vakuuttunut tykkäänkö vyöhässäkästäkään.
4 kommenttia:
Kivan näköinen tunika!
Minulla taas ottobren kaavat on aina niin kaposia... Mut mulla tätä elopainoa onkin liikaa... :)
Kuvassa ei ainakaan näytä yhtään liian isolta. Mielestäni hihanseutu istuu kauniisti ja tykkään tuosta yläosasta, leikkaus ja hiuslaskokset tuovat personaallista ilmettä. Vyöhässäkkä ei selviä kuvasta :)
Tosi hieno sanon minä!
Niin ei se näytä isolta, mutta päällä se on iso, epämukava. Paljon ei tarvisi olla pienempi.
Tosi kaunis!
Lähetä kommentti