Rouva on vähän kiukkuinen

Nuken kaava Omin käsin -lehdestä v. 1972.

Stailaus (hiukset, meikki, vaatteet) omaa.

Ilmeestä ei pitänyt tulla noin tympääntynyt, mutta kun sille tielle lähti,

niin menköön !

Jalkoja ja käsiä voi liikuttaa, tuollainen nappisysteemi niissä. Katso ompeluohje alakuvasta. Samalla yhtenäisellä paksulla langalla (esim. helmilanka) ommellaan kummatkin vastakkaiset raajat, lanka kiristetään ja solmitaan sitten tiukasti.

Päiväpeitto

Viime yönä pidettiin kinkunpaistovalvojaiset ja silloin oli hyvää aikaa ommella.
Oli kerrankin aikaa alkaa ja lopettaa yksi työ kokonaan.
Ompelin lastensänkyyn päiväpeiton.
Mitään päiväpeittoa ei ole aiemmin ollutkaan, olen useimmiten jättänyt petaamatta (hyi) tai täkin vetänyt suojaksi.
Mutta nyt kun päivisinkin sänky saa olla koskematta (ei päiväunia),
niin hyvähän siinä nopeasti pedattava päiväpeitto on olla.

Joku hempeilykausi vissiin menossa kun tästäkin tuli väreiltään aika pliisu.
No sopiihan tuo tulevaan kevääseen.
Vihreä Optinen omena -kangas on uutta, muut vanhoja.

Idea ja osittain toteutus  Kotiliedestä 1973.

Mitään vanua tms. paksumpaa peitossa ei ole, alapuolella puuvillakreppiä vanhasta norjalaisesta pussilakanasta.
Voi käyttää siis kumminpäin vaan.

Omena puussa

Metsovaaran Satakieli -kankaasta (1976) kukkaro.

Oli toinen kukkaro minkä tein, ja tämä sujui ekan harjoituskappaleen jälkeen helpommin.
Haastavintahan tässä on kehyksen paikoilleen laittaminen. Kehyksen puristamiseen pihtien välissä, ettei tule naarmuja, käytin nyt huonekaluhuopaa, joka näytti toimivan.

Hyvät kuvitetut ohjeet kukkaron tekemiseen löytyvät
Pientä kivaa -blogista ja tämän mallisen kukkaron kaavankin saa tulostettua täältä.

Harmi ettei kehyksiä oikein saa kierrätettynä, vanhoista kukkaroista niitä ei pysty irroittamaan.
Niinpä kehykset olen ostanut Charlottasta, liike sijaitsee ihan tuossa lähellä.

Talvilaukku

Innostuin tekemään vaihteeksi laukkuja, tehdyt kesälaukut tulee esille myöhemmin, kun nyt saadaan ensin aavistus keväästä.

Mietin jotain talvisempaa materiaalia laukkuun, mistään fleecestä tai tekoturkiksesta ym. vastaavasta en kuitenkaan halunnut tehdä.

Kontin matonkudelaatikosta olin aiemmin löytänyt palasen sinapinruskeaa ruudutettua chenille-kangasta, tuttua päiväpeittojen materiaalia 70-luvulta.

No siitä !

Vallan mainio pikkulaukun kaava löytyi Suuri Käsityö 10/2004 -lehdestä.

Pikkaisen mittasuhteita muuttelin kuitenkin, mm. läpän tein isommaksi.

 Olipas paksuhkoa ommeltavaa aina ruutujen pörrökohdissa kun kaksinkertaisena ompeli, mutta ilman neulankatkeamisia selvisin.

Juuri sopivasti menee olan alle kainaloon.

Sisältä näyttääpi tältä.

Tänään oli kiikunkaakun jaksanko lähteä kirppareille, mutta hyvä että lähdin.

Fidaan oli tullut ilmeisesti jonkun ompelukaupan jäämistöä. Oli vaikka mitä.

Tässä mun ostokset, pientä tarpeellista.

Ihanat pitsit ja koristenauha ! Vanhoja.

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Minulle on ilmeisesti tullut hermopinne jonnekin tuonne niskan/yläselän tietämille.

Vaivannut nyt kolmisen viikkoa.

Ja mitään muuta syytä en moiseen keksi kuin tämä ompeleminen.

Ompelin äsken yhden ompeluksen viikon tauon jälkeen

ja johan veti paikat niin jumiin taas. Ei kiva.

Mikä taho olisi oikea kanava alkaa kipua poistamaan ? Fysioterapeutti, kiropraktikko ?

Kokemuksia kaivataan.

Ompelin siis toilettilaukun, tehty siten että saumanvarat jää ulkopuolelle ja peitetään vinonauhalla.
Koristenauhat eteen ompelin siksi, kun kankaassa oli noissa kohtaa ollut taite, ja taiteet oli jäänyt vähän häiritsevästi vaalemmaksi muuta kangasta.

Mitään en ole ommellut varta vasten joululahjahjoiksi, meillä ei ole suvussa pieniä lapsiakaan keille voisi pikkuisia vaatteita tehdä.

Kerhotädille annan kuitenkin tämän jo kesällä tehdyn pussukan. Poika askartelee mukaan kiitoskortin.
Kiva pikkuinen muistaminen tulee kun vielä paketoin kauniisti sellofaaniin.

Poika on kasvanut henkisesti aivan valtavasti syksyn aikana päiväkodissa, en olisi uskonut että joulujuhlassa vetää oman osuutensa niin reippaasti läpi laulellen kaikki kappaleet mukana.
Vielä kevätjuhlassa kun meni aivan paniikkiin eikä uskaltanut esiintyä ollenkaan...

Toive pehmoja

Viikonloppuna olen myöskin ommellut pojan toive-eläimiä.

Pehmojen tekeminen on mukavaa puuhaa, tarkkaa, pientä, kuin askartelua.

Kysyy pitkää pinnaa, jota minulta ei aina kylläkään välttämättä löydy.

 Mutta sopivassa mielentilassa näitäkin jaksaa tehdä.

Lepakko, siipiin laitoin sisälle levyvanua, jotta tuli vähän "topatun" näköiseksi.

Muuten vartalo täytetty kevyesti vanulla.

Korkeus n. 17cm.

Silmät ovat korttiaskartelusta ylijääneet liimattavat muovisilmät.

Kaava on  kirjasta Bean Bag Buddies (v. 2007),

kansikuvan oksalla nököttävä lintu pitänee vielä ainakin tehdä.

Kirjassa on kivoja nykyaikaisia pehmoleluohjeita.

Suosittelen !

Sarvikuonon kaava on kirjasta

Pehmeitä lemmikkejä nallesta käsinukkeen. (1981)

Kankaana on Tapiola, joka on Marjatta Metsovaaran Tampellalle suunnittelema.

Eläimen korkeus on n. 15cm.

Ylin "sarvi" on korva, ei ole kolmisarvinen sarvikuono kyseessä ; )

Sarvikuono -innostus on lähtenyt Walt Disneyn piirretystä Robin Hood leffasta, jossa Prinssi Juhanan vartijoina toimivat puetut sarvikuonot.

Seuraavaksi pitäisi kuulema ommella sarvikuonopipo...

Joululintunen

Nyt viikonloppuna olen tehnyt pieniä jouluisia näperrysjuttuja, mm. näitä lintusia.
Naru vain vielä selkään ja ikkunaan roikkumaan.

Ohje on lahtelaisen käsityöyrittäjän, joka teki kierrätyspehmoja, mutta nyt jo lopettanut toimintansa.

"Vauvan" lakki

Juju -lastenvaatekirjasta olin joskus kopsannut Kippolakin kaavan,

ei ollutkaan sitten kooltaan kovin pienelle lapselle tämä :D

Voi elämä.

Vauvan paita

Muistutuksena ajasta ennen joustavien kankaiden esiinmarssia;

 vauvan paita puuvillasta.

Ja röyhelöt kuuluivat asiaan. Ainakin sunnuntaipaidassa.

Tai sitten kaulalle kietaistiin irtoröyhelö, joka olikin helpommin vaihdettavissa pesuun.

Tein kuitenkin hillityn version, ohjeessa oli nimittäin ehdotelmana röyhelöt vielä kaulalle, olkasaumaan ja helmaankin laitettuina !

Paitakuoseina suosittiin yksiväristä vaaleaa tai raitaa ja ruutua.

 (Ei mitään näin hippikukkamaista vauvalle.)

Napitus useimmiten takana, tai takaa niskasta kahdella narulla solmittava.

Epäkäytännöllisyyden huippuja kun nyt ajattelee.

Kaava on Uusi nainen -lehdestä 1975.

Kesällä -70 tarkeni ohuella paitapuserolla.

 Ja aurinko sai paistaa.